Kauden aloitus

Kesä tuli, kesä meni. Mikä kesä? Ei ainakaan kelien puolesta, kun aurinko ja lämpö pihtasivat itseään. Katalat kaverit. Mutta minkäs teet, kaikille se on sama. Lause on kuin punaisen aatteen edustajan. Ei kuitenkaan täällä. Kesä meni toinen jalka kesälomaoven ja toinen työoven välissä. Ei saa kuitenkaan valittaa. Lopputulema on se, että sai kuitenkin vähän vähemmän painaa kaasupoljinta kuin normaalisti kauden aikana. Ei sekään väärin ole. Ja nyt taas otetaan tuntumaa heti ensimmäisessä vaihdossa.

Aina kun minulla syttyy hieno ajatus, tätä Alin ajatukset osiota varten, niin kallistun melkein väkisin sinne ajankohtaisten asioiden referointiin ja miettimiseen. En todellakaan ole poliittisesti tai yhteiskunnallisesti valveutunut tai aktiivinen. En myöskään omaa omasta mielestäni yhtään järkevää ehdotusta tai ajatusta nykyisen skenen muuttamiseksi tai korjaamiseksi, mutta silti sinne valun kuin olisi kengässä reikä. Ehkä minäkin olen vaan heijastuma nykyisen yhteiskunnan tuotoksesta ”minä olen yksilö tai että minulla on enemmän oikeuksia” kategoriaan. Tai kenties nykyajan ihminen ei ole tyytyväinen mihinkään. Aina vaan halutaan enemmän, paremmin, tuottavammin ja ainakaan saavutetuista eduista ei luovuta. Sen olen huomannut kaikkialla, että kaikki haluavat nykyään olla yksilöitä ja korostaa, että minä ansaitsen parempaa kuin te muut. Tämä on johtanut siihen että yksilönvapaus kaikessa on astunut jo pitkän aikaa kollektiivisen velvollisuuden tunteen ja moraalin edelle. Sääntöjä me noudatamme sarvikuonon lailla, mutta joustavuutta hetkellisen impulsiivisuuden tai pragmaattisuuden hinnalla ei voi sallia. Silloin voi kaatua seinät. 

Kävin tuossa tovi sitten lomamatkalla hääpäivää juhlistamassa Aasian ja Euroopan rajalla, Istanbulissa. Olin aivan häkeltynyt siitä dynaamisuudesta, jota se yhteiskunta lomalaisen ympärillä edusti. En ota enempää kantaa siihen, mikä on parempaa tai huonompaa, mutta sellaista nyt mennään eikä meinata meininkiä oli kaikkialla. Samaa olen huomannut myös muualla matkustaessani, että isommissa ”paikoissa” vaan tykätään ajatella isommin. Kait se on myös luontevaakin ja mittakaavat myös sen mahdollistavat. Eniten tässä ns. vertailussa harmittaa se, että täällä Suomessa isosti ajattelu on pannassa. Tai no, se ei oikeastaan ole koskaan edes ollutkaan suotavaa. Liekö tässä jo joku sortovallan aikainen historiakin ollut opastamassa meitä härmäläisiä, joka sitten on generoitunut aina kromosomeihimme asti, sukupolvesta toiseen…

Nyt kun lomat on lusittu ja elämä jatkuu sittenkin, niin naivisti toivoisin tältä uudelta pelikaudelta, että ihmisen on hyvä olla ja TPS pärjää. Ei kait se ole liikaa vaadittu. Vaikka jälkimmäisessä ei ole penniäkään kiinni, niin sydän on silti musta ja valkoinen. Hyvää alkavaa pelikautta meille kaikille yksilöille omissa joukkueissamme.