Työntekijästä työnantajaksi

Kauan aikaa sitten ennen tällä nykyiselle alalle päätymistäni toimin enemmän tuolla kuluttajapuolella. Tekemisen sykli oli paljon nopeampaa. Ehkä tästä olen itseeni istuttanut lääketieteellisen, ei-todennetun ADHD meets Aspergin syndrooman. Töitä tuli tehtyä paljon ja aina se on tuntunut luonnolliselta. Mitä hemmettiä siellä sohvan pohjallakaan ihminen tekee, jos elämässä haluaa eteenpäin. Näin tapasi edesmennyt sodan ja kovuuden kokenut vaarinikin sanoa.

Takaisin tähän päivään. Siis viimeisin työelämäni jakso ennen näitä kaapeleiden ihanuuksia, oli niin sanottua projektityötä. Tarkoittaa sanoa tilannetta, jossa oli vähän rahaa, vähän aikaa, mutta paljon piti saada aikaan. Painettiin (turkulaisittain sanottuna) pitkää päivää, säädettiin, rakennetiin, investoitiin ja mietittiin herra yrittäjän kanssa, että mitäköhän tästä oikein tulee. Rupesin siinä yhtenä aamuyön pikkutunteina yrittäjän kanssa miettimään, että mitenkähän tämä bisneksen avaaminen ennen h-hetkeä saadaan pakettiin. Piti huomioida budjetti, käytettävissä oleva aika ja henkilökuntakin pitäisi vielä perehdyttää. Mistä oikein hankkia päteviä, fiksuja ja motivoituneita työntekijöitä? Oli monta tuskaista kysymystä ja paljon Rennien pureskelua. 

Yrittäjä oli siinä hiljaa, veti punaista norttiansa ja murahti viiksiensä alta isällisesti: ”Älä koskaan odota työntekijältäsi suurempaa panosta kuin itseltäsi.”

Tämä lause on jäänyt mieleeni pyörimään. Tässä kun on ponnistettu tyhjästä ja kokopäiväistä yrittäjyyttä tehty jo tovi niin olemme siinä tilanteessa, että pitäisi rekrytoida lisää muskeleita.

Voin sanoa, että mikään ei jännitä niin paljon kuin tämä rekrytointi. Kun löydämme oikean ”tyypin” olemme mahdollisesti kuin Chuck Norris – kaikki on mahdollista. Mikäli henkilö on epäsopiva tähän rumbaan, se saattaa tehdä meistä yhtä tehokkaan kuin valtion virkamieskoneisto. 

Paljon erilaista työnhavinaa jo kahlattuani, toiveeni työnantajana olisi olla se kohtuullisin kusipää, riittävän hyvä kaveri, oikeasti kiinnostunut ja oikeat arvot omaava kumppani. Eniten haluaisin olla se työnantaja, joka antaa tekijälleen mahdollisuuden ja tilan kasvaa, kehittyä ja loistaa. Itse en ole ollut varmaankaan se helpoin sielu, mutta ne muutamat esimieheni joista ajattelen kasvattajina ja opastajina positiivisia asioita, ovat aina olleet suunnannäyttäjiä. Eivät kahlitsijoita tai jälkiviisaita.

Vain aika näyttää sen, että miten tässä vuorostaan onnistumme.

P.S. Samainen kaveri, joka poltti norttiansa, oli eräänä päivänä yhdessä kuppilassaan töissä tiskin takana. Lakkiaispäivänä elämäniloinen nuori tulevaisuuden alku pelmahti paikalle. ”Päivää, herra baarimestari.” Hmmm…Mmmmmm… ”Voisiko herra baarimestari suositella jotain?”…….. ”Juu, sinulle Silja Linen risteilyä.”