Yrittäminen

Olen tässä miettinyt, kun joka tuutista tulee viestiä suomalaisten alkoholikäyttäytymisestä ja siihen liittyvästä verotuksesta. Mutta onhan tässäkin aiheessa se hölmöläisten totuus, kun valoa kannettiin säkissä sisälle. Toki koen sympatiaa ennen kaikkea MaRa-yrityksiä kohtaan, mutta siinä samassa se sitti-sontiaisen lantapallo valuu edelleen myös tavallisen palkansaajankin eteiseen. Sillä jos se yksi iso keitto hapanta maksaa noin 6 eskoa, niin minä poika kannan etelästä sen 7,92 litraa hintaan 10,90€. Parasta on se, että osa näistä kuningastuotteista on Suomessa valmistettua, joka raahataan etelään ja taas takaisin pohjoiseen. Eli, valoa säkissä eteiseen…

No, miksi tästä mitään ajattelin kirjoittaa tahi kommentoida? Siksi, että miten käy suomalaisen työn ja yrittäjyyden myös muillakin aloilla kuin vaan majoitus- ja ravitsemusalalla? Keskustelin jokin aika sitten erään LVI-yrittäjän kanssa yleisistä maailmanpoliittisista kysymyksistä ja yrittämisestä Suomessa. Tiedustelin että kun opiskelit arvokasta kädentaitoa itsellesi, tuotiinko koulussa mitenkään esille mahdollista ihanuutta yrittäjyyteen. Hän kertoi, että ei sanallakaan. Ainoa ”viesti”, jonka hän muistaa oli se, että opettajat Pohjanmaalla kehottivat menemään pääkaupunkiseudulle. Siellä on rahakasta työtä.

Jäin funteeraamaan tätä suoranaista aivopierua suomalaisen yhteiskunnan opetus- ja arvomaailmasta. Sen sijaan, että kannustettaisiin menemään rintamalle ja pyrkiä vaikuttamaan omalla panoksellaan yhteiskuntaan, talouteen ja hyvinvointiin, kerrotaankin ennen muita vaihtoehtoja tie poteroon. Niin kuin se olisi joku pyhä teksti. Meitä mukamas kannustetaan olemaan eteenpäin pyrkiviä, innovatiivisia ja yrittäjähenkisiä. Miten se on mahdollista, kun jo koulun penkillä meitä kehotetaan laittamaan kädet puuskaan? En ymmärrä.

Tämä nuoren putkimiehen kertoma viesti jäi mieltäni kaihertamaan. On hienoa, että on erilaista palveluntuottamista, IT sitä ja IT tätä. Mutta mihin on kadonnut ”aito” työ? Ei se yhteiskunta sillä lailla voi pyöriä, että tulevaisuudessa vaihdamme oravannahkoja keskenämme ja aina otamme siitä välistä pienen siivun. Ilman vahvaa vientiteollisuutta ja tämän edellyttämää yritteliäisyyttä tulevaisuutemme näyttää surkealta. Asenteen yrittäjiä ja yrittäjyyttä kohtaan pitäisi muuttua arvostavammaksi, jotta useammat haluaisivat ja uskaltaisivat ryhtyä tähän hommaan. 

Yrittäjyys on elämäntapaa. Tulet ja menet niin kuin näet parhaaksesi. Jos et tee, ei tule mahdollisuutta saada. Vapautta on, velvollisuutta vieläkin enemmän. Anteeksi, jos tämä tuli jollekin yllätyksenä. Vuosien varrella kun on rekrytoinut ihmisiä vaikka kuinka paljon, niin karrikoidusti voin sanoa että kaikki haluavat johtajaksi, johtajan edut ja johtajan tittelin. Tämä on ymmärrettävää ja kun palkkatöissä on vielä kohtuullisen helppoa! Sen sijaan ”helppouden” edessä nostakaa käsi, kuka haluaa kokeilla siipiään yrittäjänä silläkin uhalla, että yleinen asenneilmapiiri odottaa yrittäjän epäonnistuvan. Pitäisi ennemminkin olla kannustavaa asennetta, kuin odottaa hetkeä milloin pääsee laukomaan peri-suomalaisen sananlaskun: ketä kuuseen kurkotti se katajaan räsähti.